lauantai 27. syyskuuta 2014

Videota pukkaa B)


Mun on sairaan pitkään tehny mieli tehä tämmöne videopostaus ja on niitä ajankuluessa tullu tehtyyki kyllä muutamia, mutta ei ne ikinä tänne asti päädy. Nyt kuitenki sain jopa ladattuu sen youtubeen, joten eiköhä se tännekki pääse! Tietenkin kylläkin mokasin tässä jo siinä, että en unohdin loppupäivänä kuvata... Nohh ei mul muuta :)))


torstai 25. syyskuuta 2014

I've been thinking about this headline for way too long




Värikästä! 
Yks päivä tuli semmonen olo, että piti laittaa huulipunaa ihan vaan huvikseen. Kirkkaan punainen huulipuna näytti hölmöltä muuten meikittömässä naamassa, joten sitten lähti muutkin tökötit naamaan. Minä näytän harvoin siltä, etten tunnista itteäni kaiken meikin takaa, joten pakkohan se oli ikuistaa kameralla! Ja sitten joskus kuvanmuokkaus vaan lähtee käsistä, hups. :)





Haluaisin omistaa huulet, joihin sopii huulipuna. Monta kertaa olen ollu jo lähössä ovesta ulkomaailmaan huulipuna huulissa, mutta sitten tulee semmonen "ei perkele"- fiilis ja sitten ne pyyhkii pois. En ole muutenkaa kovin meikki ihminen. Meikkaaminen on hauskaa sillon tällön, mutta kyllä vaan viihdyn paremmin ilman. Puhuttiin parin ystäväisen kanssa meikkaamisesta, ja tuli semmoinen olo, että meikki hallitsee ihmisten elämää ihan liikaa. Minun mielestä on jotenkin surullista, että ihmiset kokee olevansa paljon kauniimpia meikin kanssa. Onhan se tietenkin hienoa, jos tuntee olonsa mukavaksi ja kauniiksi meikin kanssa, mutta minun mielestä kenenkään ei pitäisi olla meikin vanki.

Voin ihan valehtelematta sanoa, etten tunne ketään, joka olisi rumempi ilman meikkiä. Meikillä voi tietysti korostaa niitä kasvojen hyviä puolia, mutta joskus sillon piilottaa osan kasvojen persoonasta. Jotenkin tuntuu, että kun laitan meikkiä, niin näytän tasan samalta kun kaikki muutkin ympärillä. Minun mielestä on kahdenlaista kauneutta: Se joka korostuu meikillä, ja se luonnollinen kauneus ilman meikkiä. Minua harmittaa, että tosi monet ei nää tätä luonnollista kauneutta. Monesti koulussa, kun näkee jonkun, joka normaalisti käyttää aina meikkiä, kerran ilman meikkiä, niin näkee siinä ihmisessä sen oikean kauneuden, persoonallisen kauneuden.

Joskus käytin melkein joka päivä vähintään ripsaria. Sitä kesti ehkä yhden vuoden ajan yläasteella, ja tunsin olevani ruma ilman sitä, olin sen vanki. Kerran alkoi ahdistaa, miten paljon se vaikutti minun elämään. Päätin, että tänäänhän en laita meikkiä kouluun. Heti tuli kommenttia miten erilaiselta näytin, ei kuitenkaan mitenkään negatiivisesti. Sitten alkoi tulla kommenttia siitä, että olen luonnonkaunis. Aloin tajuta, että ei sitä meikkiä välttämättä tarvitse. Aloin olla aina vaan pidempiä aikoja ilman mitään tököttejä, ja nykyään oon jo paljon mielummin ilman meikkiä kun sen kanssa. Näin myöhemmin tuntuu kamalalta, että joku niin turha asia on hallinnu elämää jollain tasolla.

Olkaa ilman meikkiä ihmiset! Ei tarvitse välttämättä tuntea itteään maailman kauneimmaksi ilman sitä, mutta sekin on paljon, että tuntee olonsa mukavaksi ilman sitä. Kehukaa ystävienne ulkonäköä ääneen, jokainen pienikin positiivinen kommentti tekee iloiseksi, ja jokainen pieni positiivinen kommentti on kommentti kohti parempaa itsetuntoa. :)
Kiitän jokaista, joka jaksoi lukea tämän tekstin, jonka rinnalla raamattu on lyhyt kertomus!